Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

4. päivä Killarney-Tralee 45 km

Aamu sarasti Killarneyssa ja syötiin reissun ensimmäinen irish breakfast, joka oli kyllä tukusaa purtavaa. Pekonia, nakkeja, paistettua kananmunaa, toasteja ja puolikas tomaatti.  Pitää tuommoisen keskivertosen suomalaismiehenkin liikkeessä aika pitkään. Aamupalaa syödessä päätettiin hylätä idea vapaapäivästä Killarneyssa ja pakata tavarat pikavauhtia ja takaisin tien päälle. Kelikin oli upea, joten ei aikaakaan kun huone näytti taas siistiltä ja tavarat oli siististi pakattu laukkuihin. Nokka kohti Traleeta. Tie vei Lake Killarneyn rantoja pitkin, kunnes käännyimme pohjoiseen Milltownin suuntaan. Autot vähenivät ja tie mutkitteli taas halki maalaismaiseman. Peltoja ja sileä täällä siistejä maalaistaloja. Tarkoituksena oli ollut käydä katsastamassa Gap of Dunloe mutta aikaa säästääkseni suoritin sen kameran linssin kautta. Nähty! Kyseinen rotkomainen laakso toimi aikoinaan Irlannin viimeisen suden asuinpaikkana, kunnes se joutui metäsästäjän saaliiksi.

 Gap of Dunloe.JPG

Kuvaa ottaessa eräs maatalon isäntä tuli ihmettelmään meitä aidan leikkuun lomassa. Oli kovin kiinnostunut reitistämme ja kehui olevansa syntyjään läheisestä Milltownista. Muutaman reittivinkin jälkeen oli pakko jatkaa matkaa, vaikka kaverilla juttua olisi riittänyt iltaan asti. Hieman ennen Milltownia päivän ensimmäiset sadepilvet sitten tavoittivat meidät ja yritimme ajaa niiden kanssa kilpaa. Taivas aukesi n. 500 metriä ennen keskustaa, jossa pääsimme sateen suojaan paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Vaatteet läpimärkinä odotimme sateen laantumista, joka kesti noin pintin verran. Matka jatkui Castlemainen kautta kohti Traleeta, ja edessä nousivat Slieve Mish vuoret, jotka piti kiertää. Pitkä ylämäki, jota seurasi hieman maisemallista tasaista tietä. Yhtäkkiä edessä aukeni Tralee ja atlantti. Kerrassaan upea näky. Vielä upeampi oli alamäkiosuus. Tie mutkitteli paikoin 180 asteen mutkia ja tien varret olivat jälleen täysin vehreän kasvillisuuden peitossa. Paikoin puiden oksat muodostivat tiheän lehväkaton tien päälle, jotka saattoivat jatkua pitkiäkin matkoja. Koska etenimme vauhdilla, enkä malttanut pysähtyä kuvia ottamaan niin tässä kohtaa keksin, että aikaa säästäkseni kuvaaminen liikkuvan pyörän päältä on mahdollista, joskaan ei ehkä turvallista.

Downhill2.JPG

Downhill.JPG

Vihdoin Traleessa ja lähimpään campingalueella, joka löytyi aivan keskustan läheltä. Paikka oli todella siisti, vaikka keskustaan oli matkaa vain 5 min kävely niin  liikenne ei kuulunut sinne. Telttailijoille oli varattu oma n. 10*25 alue heti respan edestä. Olo oli kuin näyteikkunassa asuisi mutta viis siitä. Jotenkin tuo Fjällrävenin teltta erottui joukosta, joka campingalueella mihin meni...

campingtralee.JPG 

Olimme kuulleet, että Traleesta löytyisi joka ilta pubi, jossa olisi livemusiikkia tarjolla. Sitä etsiessä eksyimme yhteen hämyiseen pubiin, jossa olikin menossa melko riehakkaat häät. Ilman sen suurempi juhlallisuuksia porukka vietti sukujen kesken häitä pienessä pubissa, ja hääkakkulautanen kiersi ympäri pubia. Liian makeaa oli minun makuuni mutta maassa maan tavalla. Loppuillasta löydettiin sitten kunnon live bändi, jossa soittajat olivat n. 65v ja meno hervotonta. Laulaja huolehti, että kaikki pubissa nolattiin jo sisään tullessaan ja herja lensi. Taisi tuo keksiä Suomestakin muutaman kommentin, kun meidät näki.

5. päivä Tralee - Tarbert n. 55 km

Aamu sarasti Traleessa. Camping alue nukkui lauantai illan väsymysta kun me suunnistimme jo kohti Traleen keskustaa, josta löytyi kuin löytyikin kauppa, josta sai haluamansalaisia voilepiä ja kahvia. Päivän tavoitteena olisi Tarbert, halki pienempiä maaseututeitä. Ensin piti vain löytää oikea tie ulos Traleesta. Matkalla oli taas kysyttävä neuvoa oikean tien valinnassa ja tällä kertaa tieto irtosi aamulenkilla olleelta mieheltä, jonka kanssa menikin tovi karttaa ihmetellessä. Tosin kartan luku ja jutustelu tapahtui n. 12 km/h nopeudessa. Eihän nyt aamulenkkia sovi keskeyttää.

Pitkä nousu, jonka jälkeen alkoivat tasaiset peltolakeudet. Tie oli suora viiva kartalla ja samoin maastossa. Maatiloja sielä täällä. Lehmiä, traktoreita, peltoja ja muutama maatalon isäntä työn touhussa. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja matka eteni vauhdilla. Tässä kohtaa oli pidettävä pientä huoltotaukoa pyörillekin kun alkoi kuulumaan ihme kitinää vähän jokapaikasta. Onneksi löysimme pienen huoltamon, josta sai ketjuöljyä niin johan kitinä loppui(en ruvennut kantamaan Suomesta asti öljyjä). Paikoin oli tunne kuin olisi Suomees ja pohjanmaan lakeuksien keskellä. Tosin tie oli paikoin luvattoman huonossa kunnossa, ja välillä saattoi vastaan tulla kunnon polvipoteroita, joihin ei fillarilla saattanut vahingossakaan ajaa.

 Tienpäältä_TraleeLisselton.JPG

Matkan varrella tuli jälleen huomattua kilometripylväiden ja mailipylväiden sekavuus kun etäisyys saattoi toisinaan lisääntyä läheiseen kylään lähestyttäessä, jopa 5-10 kilometriä yhden kilometrin matkalla. Evästauko pidettiin viiden tien risteyksessä Lisseltonissa. Risteyksen molemmin puolin oli pubit ja lihakauppa. Päätimme hakea kupit teetä toisesta pubista, jossa paikallisille olikin vilahtanut sunnuntai mukavasti viihteen puolelle. Vai oliko kyseessä pidennetty lauantai. Reipasta meno, joten siirryimme hieman sivummalle evästauolle. Sadekin yllätti mukavasti matkalaiset kesken evästuon. Risteyksessä oli jokin hassu plakaatti, jossa todettiin muutaman korulauseen säestyksellä USA:n presidentti Bill Clintonin astelleen tällä paikalla vuonna 2004. Voinpa vaan sanoa, että kylläpä paikan valitsi visiitilleen. ympärillä romuautojen jälleenmyynti, kaksi pubia ja lihakauppa sekä muutama ränsistynyt talo. Oli kuulemma matkalla Ballybunioniin golfia pelaamaan.

Sade lakkasi, joten matka jatkui. Sadepilviä alkoi jälleen kerääntymään mitä lähemmäs pääsimme Shanonin. Ballylongfordin ohitettuamme, päätimme pitää pinen tauon, koska edessä olevat sadepilvet kulivat editsemme itä-länsi suunnassa ja ajaisimme pian suoraan sadepilven alle ilman taukoa. Sopivasti tien vasemmalla puolella oli vanhan fransiskaaniluostarin rauniot (Lislaughtin Abbey), joka nykysin oli vain hautausmaa käytössä. Kävimme siis tutustumaassa paikalliseen muinaisarkkitehtuuriin holvikaarien alla ja opettelemassa oikeaoppisen kulkutavan kelttien hautausmaalla. Koska haudat ovat kylikyljessä kiinni ja käytäviä ei mene niin siitä vaan sitten reippaasti hautoja ympäröivien kivireunusta ja hautojen päältä kävelemään. Tämä apinoitiin paikallisilta, jotka tulivat samaan aikaan tuomaan tevehdyksen sukuhaudalleen. 

LislaughtinAbbey.JPG 

Sitten pyörän selkään ja kohti Tarbertia. Taukomme osui kohdalleen ja sadepilvet olivat pyyhkäisseet jo ohi. Ajoimme pitkin märkää tietä ja pian olimmekin jo Tarbertissa ja Ferry House Hostellissa. Olimme vain tuntia liian aikaisin, sillä omistaja tuli paikalle vasta klo 16.00. Sitten vain odottamaan paikalliseen pubiin, jossa oli menossa kiihkeä neuvonpito TV:n  laukkakisoista ja vedonlyönnistä. Viimein avautui hostellin ovi ja saimme huoneen. Hostelli on upea kivitalo, jossa on huoneita 3 kerroksessa ja huoneet olivat siistit. Alakerrasta löytyi vielä yhteiskeittiö, joten ruokahuolto oli taattu. Kävin vielä illalla tarkastamassa lauttalaiturin ja lähtöaikoja seuraavaa päivää varten. Illalla oli sitten tarkoitus katsoa minkälaista kuva-materiaali reissusta on jäänyt talteen. Ja sillä hetkellä 6 päivää vanha kameran muistikortti sanoo yhteistyösopimuksne irti ja lopettaa toiminnan. "n. 200 kuvaa hujahti sinne", totesin. Kirosin kortin valmistajaa tovin mutta ei auta itku markkinoilla. Seuraavasta kaupungista (Tarbertista ei löytynyt)oli pakko saada uusi kortti tilalle.

5. päivä Tarbert- Doolin n. 70 km

Pitkästä aikaa kunnon aamupala itsekokattuna. Terveellinen pekoni, paistettu kananmuna leipä aamiainen naamaan ja hieman reissukertomuksia saksalaisen pyöräilijän kanssa, joka oli kierrellyt hieman pitemmän kaavan Dublinista itärannikkon pitkin Pohjois-Irlantiin ja Irlannin länsirannikkoa alaspäin. Hän oli kohdannut saman murheen kuin minäkin eli kameran tuliterä muistikortti mykistyi kesken kaiken ja vieläpä samanlaisen kameran kanssa. Vaihdeltiin reittivinkkejä phjoisen ja etelän suuntaan, jonka jälkeen matka lautalle alkoi. Lauttoja kulki joka tunti Shannonin yli molempiin suuntiin ja lauttan jonotti paljon porukkaa kun menimme satamaan. Shanonista olisi ollut mukava ottaa edes muutama kuva mutta kiitos Maxellin, ettei sitä tullut tehtyä. n. 30 minuutin lauttamatkan jälkeen saavuimme Traghettoon, josta valtatietä pitkin läpi Killimerin kohti Kilrushia. Vähän ennen Kilrushia kävimme katsastamassa hieman isomman luokan kotipuutarhaa lei Walled Garden, jossa kivimuureillä ympäröity puutarha oli täynnä kaikenmaan puutarhakasveja. Oli yrttejä, puita, trooppisia kasveja ja heiniä, labyrintti ja hurja määrä puutarhureita. Olimme sopivasti katselukierroksen loppuvaiheessa kun taivas aukesi ja vettä satoi kaatamalla seuraavan tunnin. hyvä syy siis ottaa kannu teetä ja vastaleivottut skonssit sisätiloissa. Sateen tauottua lähdimme pyörille, jossa odotti kaksi n. 5 kiloa painavaa pyyhettä, jotka olivat olleet kuivumassa pyörien päälle. Ihmisillä tuntui olevan hirmu hauskaa kun yritimme kiertää pyyhkeitä kuivaksi parkkipaikalle. Noh, ilonsa kullakin. Siiten kohta Kiiruhsia ja kamerakauppaa. Muistikortti löytyi lopulta mutta sen verran syrjässä sisivstyksestä oltiin että liikkeen monopoliasema näkyi hinnoissa. Noh, nyt oli uunituore 2 gigan kortti, jonne kuvia taas mahtui.

Valitsimme reitiksi hieman pienemmän tien, joka vei meidät Tullabrack Loughin ja Cooraclaren kautta joutuisasti eteenpäin. Atlantti puski jatkuvasti uusia ja uusia tummia sadekuuropilviä ja yritimme ajaa pilviä karkuun. Lopulta oli pakko antaa periksi ja paeta lähestyvää sadetta sisätiloihin. Paikka oli Creegh, hiljainen pieni kylä keskellä maaseutua, jonka pubiin sujahdimme kiireellä sadetta pitelemään. Sisään menness nenään tulvahti haju kun olis navettaan tullut. Tiskin ääress istui kaksi vanhaa miestä ja paikka näytti muuten autiolta. Kalusteet olivat siistit mutta jostain 50-luvulta. Ukot katsoivat meitä hieman hömistyneenä ja niin tehtiin mekin. Ihmettelin missä hilpeä paikan omistaja mahtoi piilotella kunnes hän n. 5 min osottelun jälkeen raahautui tiski taakse. Samalla taisi selvitä myös mistä haju paikkaan oli tullut. Omistaja laittoi pubin valoja päälle ja saimme lopulta tilattu hanatuotteita. Tosin vain kaksi neljästä hanasta toimi. Omistajalla taisi olla pahemman luokan karpula tai vastaava meneillään. Vähän aikaa jutusteltiin paikallisten kanssa, jotka kirosivat ilmojen herroja. Sanoivat kesän muistuttavan heidän normaalia talvea. Noh sade taukosi ja pääsimme viimein jatkamaan matkaa. Pihalla erä ohikulkeva vanhempi nainen huuteli, ettei pubiin kannttanut mennä, On kuulemma vielä kiinni. "Vai niin, no se selittääkin taas monta asiaa", totesimme ja hyppäsimme pyörän selkään.

Sateensuoja.jpg  Quilty.jpg

Tie jatkui lähes viivasuoran poikki ruohoniittyjen ja alkoi laskeutumaan loivasti kohti atlantin rantaa. Ohitimme pienen Quiltyn kylän, jos jatkoimme kohti Spanish pointia, jonka edustalle haaksirikkoontui moni voittamattoman Armadan laivoista jouduttuaan hurjaan myrskyyn. Maisemat olivat aivan kelvolliset vaihdellen hienoista hiekkarannoista ja vihreistä ruohoniityistä, jotka toisinaan laskivat jyrkästi rosoisina kiviseinäminä alas mereen.

NearSpanishPoint.jpg 

Reittimme kulki taas valtatietä pitkin, jossa turistien autoja vilahteli tuon tuosta. Englantilaisia pääosin tai sitten vuokra-autoja, joiden ratissa jenkkejä ja ties mitä. Paikalliset yleensä väistivät pyöräilijää mutta turistit eivät lainkaan. Sai siis olla hyvin tarkkana miten ajoi tien sivussa.

 Turistitie.jpg 

Lopulta saavuimme Lahinciin, joka suorastaan pursui matkailjoista. Hiekkarantoja,, ravintoiloita ja caravan- ja mökkikyliä vierivieressä. Siispä takaisin pyörän selkään ja eteenpäin. Liscannorissa pysähdyttiin syömään leivät huolto-asemalla, koska päätettiin säästää rahoja eikä mennä matkaoppaiden kehumaan kalaravintolaan, joka oli aivan vieressä. Jyrkkä nousu Derreniin, jossa odotti St. Brigidin pyhä kaivo.

 StBrigid.jpg 

Tällä kertaa juomapullossa oli vielä riittävästi juomaa, joten kaivolle asti ei menty. Muutaman polkaisun jälkeen ilmestyi eteen iso parkkipaikka-alue tien oikealla puolella ja vasemmalle massiivinen kivetetty alue, jossa väkeä oli kuin pipoa. Saavuimme Cliffs of Moherille. Paikka oli kieltämättä upea hienoine jyrkänteineen ja paikan yhteyteen rakennettu visitor center palveli tiedon nälkäistä kulkijaa hyvällä näyttelyllä liittyen alueen geologiaan ja syntyhistoriaan. Itse jyrkänteitä pääsi katsomaan ilmaiseksi kun ei parkkimaksuakaan tarvinut maksaa mutta näyttelytiloihin piti maksaa vajaa kymppi. Kuitenkin hintansa väärti sanoisin. Jyrkänteen reunoille ei muuten nykyään saa mennä ja liikkumimista on yritetty rajata kiveyksillä. Toisaalta kukaan ei valvo.

CliffsOfMoher.jpg   CliffsOfMoher2.jpg 

 DoNotGoBeyondThisPoint.jpg

Ilta alkoi jo hämärtää jo päätimme mennä yöksi Doolinin kylään. Pääsimme viime hetkellä Nagles-nimiseen camping alueella ja saimme telttapaikan maksettu ennen kuin sulkivat toimiston. Doolin on pieni kylä, jossa muutaman paikallisen lisäksi on lukuisiä pubeja, hotelleja ja b&b:ja ja liikee jenkkituristeja. Doolinissa on muutama maan kuulu pubi, jossa soi joka ilta live musiikkia(perinteistä) mutta ne ovat totaalisen täynnä väkeä. Ei siis rauhaa etsivien paikkoja. Camping-paikka sijatsi yhdellä reissun upeimmista paikoista. Atlantille oli matkaa n. 50m m ja merellä päin häämötti Aranin saaret. Mantereen suunnalla pilkahdus Moherin jyrkänteitä ja vanha 1800-luvun alun aikainen vartiotorni yksinäisessä ylhäisyydessään.

Tower_Doolin.jpg 


©2017 Törhösen harharetket - Matkakertomuksia pidemmistä ja lyhyemmistä retkistä polkupyörällä Suomessa ja muualla. - suntuubi.com