Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

6. päivä (Doolin-Lisdoonvarna-Kilfenora-Leamaneh-Ballyvaghan-Fanore-Doolin) n. 70 km

Aamusella herättiin, ja suunnitelmissa oli tehdä päiväretki läheisellä The Burrenin alueella. Osan varusteista jätimme suosiolla leirintä-alueelle. Edellisenä päivänä alkanut flunssa tuntui pahenevan mutta ei malttanut lomalla jäädä paikalleen vaan oli pakko päästä tien päälle. Alkuun pienet maalaistiet risteilivät miten saattuivat ja michelinin kartta eikä sen lukija pysyneet enää perässä. Onneksi kuin puolihuolimattomasti tulimme Lisdoonvarnaan ja taas oltiin kartalla. Jatkoimme matkaa kohti Kilfenoraa. Maisemat muutuivat rannikolta tullessa nopeasti hyvin vehreäksi ja ympärillä oli pitkästä aikaa ihan kunnon metsiä. Kaiken vehreyden keskellä näkyi myös ensimmäisiä päätehakkuiden jälkiä. Yhtäkkiä maisema oli kuin olisi ollut Suomessa.

Kilfenorassa piipahdimme paikallisissa nähtävyyksissä, Kilfenora Cathedralissa ja sen viereisessä The Burren Centre, josta sai rautaisannoksen Burrenin alueen historiaa ja muuta kivaa tietoa. Varsinkin burren centre oli ihan näkemisen arvoinen, tiesipähän hieman mitä tuleman piti. Muutamia postikortteja koti Suomeen ja matka jatkui taas.   

  Risteys.jpg

Teiden R476 ja R480 risteys Leamanehissä  

Burrenin alue on täynnä muinaisia hautapaikkoja sekä vanhoja pyöreitä muurilinnoituksia (Ringfort). Koko burrenin alue on enempi vähempi kalkkikiveä, jota sateet kuluttavat pikkuhiljaa. ja kovertavat omia käytäviään maaperään. Keväisin alueella olla melkoinen kukkaloisto, josta enää heinäkuussa ollut kuin muisto vain. Paikka oli kaiken kaikkiaan ihan upea visuaalinen kokemus, koska yhtäkkiä kaikki perusirlantilinen vehreys ja vihreys katosi ja maisema muistutti enemmän Lapin rakkakivikkoista tunturimaisemaa. Ja kuitenkin kasvillisuus tunki esille esille sielä missä oli riittävästi vettä. Kuvat puhukoot puolestaan.

    

niitty.jpg Poulnabrone.jpg

Niittyä kukkaloistossa ja vasemmalla Poulnabrone Dolmen, joka on suurin ko. mallin muinaishauta Irlannissa. Reippaat 2 m korkea ja arviolta n. 5000-6000v vanha hauta.

Burren1.jpg Burren3.jpg

Burren2.jpg

Maisemaa länsi-burrenista

Vihdoin tie lähti laskemaan alas burrenista ja saavuimme Ballyvaughaniin, joka oli vilkas rannikkokylä. Hieman ennen kylää poikkesimme Newtownin linnassa. Tosin se näytti enemmän tornilta mutta kun oli ilmainen ja matkan varrella niin ihan näppärä kohde. Tuuli riepotteli mukavasti vastaisesti kun ajoimme rannikkoa seuraillen. Oikealla puolella meren tyrskyt ja vasemmalla jyrkät rinteet. Paluumatkalla Dooliniin ei ollut enää odotettavissa mitään suurempaa näkemistä, vain tasaista rullailu raikkaassa säässä.

 Rannikkotie.jpg

Fanoresta löytyi pikku kauppa, josta tehtiin täydennyksiä seuraavaa päivää varten. Reitti tulisi jatkumaan lautalla lännessä sijaitseville Aranin saarille ja Dun Angukselle.

Dooliniin saapuessamme kaikki vaikutti muuttumattomalta edellisiltaan nähden. Uusia jenkkejä oli taas saapunut ja pubit olivat täpötäysi. Asunto-autoja tuli ja meni eikä paikallisia näkynyt missään. Onneksi saimme tiukan kyynärpäätaiston jälkeen tilattua sapuskaa Gus O´Connorsista ja pääsimme valmistautumaan seuraavaan päivään. Yöllä tuuli yltyi lähes myrskyn tasolle ja sadepilvet pyyhkivät ylitse. Yön aikana tuli opittua miten päin Fjällrävenin akka pitää pystyttää tulisella paikalla...

7. päivä (Doolin-Inishmore-Rossaveel), pyörällä n. n. 20 km

Aamu valkeni ankean harmaana ja samanlainen oli olokin. Huonosti nukuttu yö ja pienessä kuumessa ajettu burrenin reissun olivat vieneet ylimääräisen energian pois ja nyt keskityttiin vain olennaiseen. Rannassa odotti pieni pieni ruosteinen moottoriprutku, jolla vietiin turisteja ja paikallisia Aranin saarille. Polkupyörät köytettiin takakannelle ja pian olimme matkalla tyrskyävällä merellä kohti saaria. Olimme matkalla saariryhmän suurimmalle eli Inishmorelle. Vene keinui mukavasti ja eräs espanjalainen koululaisryhmä alkoi pian oireilla. Katosta roikkuvat muovipussiniput alkoivat käydä kaupaksi ja sisätila alkoi saada ihan oman ominaishajun. Itse siirryin takakannelle raittiiseen ilmaa välttääkseni em. kohtalon. Pikku hiljaa ohitimme pienemmät Inisheer ja Inishmaan(kuva) saaret, ja pian olimme jo Inishmoren satamassa.

  Inishmaan.jpg

Pyörät pois kyydistä ja kartta infosta. Läheltä löytyi vielä paikka, josta sai teetä ja tuoreen skonssin. Hinnat olivat tosin nousseet aika mukavasti tuon suuren meriseikkailun aikana. Inishmore näyttää elävän turismista. Lähdimme ajamaan länttä kohti ja tie mutkitteli rannan läheisyydessä. Autioita taloja, muutama vuohi sielä täällä ja kaikin puolin karua maisemaa.

  Inishmore11.jpg

Muuta elämää ei juuri ollut kuin turisteja polkemassa vuokrapyörillä kohti vajaan 10 km päässä sijatsevalle Dun Anguksen linnoitukselle. Mukavuuden haluisimmat ja rahakkaimmat hyppäsivät hevoskärreihin ja kuuntelivat paikallisen isännän kertomuksia matkan varrella. Vaikka saari vaikutti lähes autiolta ja todella karulta paikalta asua niin mitä ylemmäs tie nousi ja mitä pitemmälle näki, alkoi saaren tyly kauneus avautua minullekin. Pystysuorat ja rosoiset 50-100m korkeat rannat etelässä ja tasaiset ylänköalueet olivat vaikuttava näky. Alavilla mailla kasvoi ruohoa mutta ylempänä kaikki oli paljasta ellei sinne oltu rakennettu kiviaitoja. Dun Angukselle ei päässyt pyörälle perille asti vaan viimeinen kilometri oli käveltävä. Linnoitus oli kerrassaan upealle paikalle, puolikaaren muotoinen linnoitus, joka rajoittua 100m pudotukseen suoraan atlanttiin. Itselläni loppui sopivasti kamerasta patterit hieman linnoitukseen saapumista, joten ei kuvia linnoituksen sisältä.

 Dun Angus.jpg

Evästauon jälkeen lähdimme paluumatkalle. Päätimme lähteä seuraavalla laivalla pohjoista kohti Rossaveeliin. Muutamat tuliainen Aran Sweaters -kaikkea villasta- kaupasta ja laivan nokka kohti pohjoista ja Connemaraa. Nyt oli jo varsin merikelpoinen laiva alla ja aurinkokin tuli vihdoin esiin. Ennen saarelta lähtöä olimme varanneet yösijan B&B:stä Rossaveelistä. Ajateltiin, että lämmin sisätila voisi taas tuntua ihan mukavalta vaihtelulta. Sade alkoi illalla kuudelta ja jatkui aamuun asti.

8.päivä Rossaveel-Leenane-Culfin ?km

Aamu sarasti harmaana kun katsoi ikkunasta ulos. Tuhdin irkku-aamiaisen aikana emäntä ilmoitti, että on sulaa hulluuttaa lähteä yrittämään Leenanen kautta, koska 100 vuotta vanha silta on murtunut edellisiltana ja valtatie N59 on totaalisesti poikki. Kaikki liikenne joutuu kiertämään alueen vuoret ja kiertomatkaa tulee 50-100km. Katsotaan sanoi lääkäri ja päätimme lähteä tarkastamaan tilannetta. Sade, jota oli kestänyt 12 tuntia lakkasi heti lähdön jälkeen. Liikenne oli vähäistä ja maisema oli muuttunut edellispäivän merimatkan aikana totaalisesti. Liuskemaiset kalkkikivet puuttuivat ja kiviaidat vaihtuivat metallisiin lammasaitoihin.

Connemara1.jpg

 Connemara2.jpg

Silmänkantamattomiin pelkkää turvemaata ja jokia ja pieniä kirkkaita lampia. Paikoin alkoi tuntumaan kuin olisi ajanut jossain päin Pohjois-Norjaa. Aina siihen asti kunnes tultiin risteykseen, jossa ei lukenut tienviitoissa sanaakaan englantia vaan kaikki oli koreasti iirin kielellä. Onneksi oikea tie löytyi ja matka jatkui. Matka jatkui leppoisasti, lyhyt teetauko Maam Crossissa, jossa ei tarjoilija tiennyt mitään sillan romahtamisesta. Noh, matka jatkui Moonenmooreen, jonka risteyksestä kaikki Westportiin menevä liikenne ohjattiin kirtotietä Congin ja Ballinroben kautta. Liikenteen ohjaaja sanoi kuitenkin, että voimme jatkaa matkaa kohti Leenanea ja yrittää joen ylitystä jos halutaan. Joki ei kuulemma ollut syvä.

Matkan varrella ohi huristeli traktoreita jakuorma-autoja ja kaikilla tuntui olevan lastina joko mursketta ja isoja kivenlohkareita. Melkoinen kiirekin tuntui olevan, liekö jossain silta romahtanut. Viimein laskettelimme alamäkeä Leenaneen, joka on vanha pikku-kylä Irlannin ainoan "vuonon" pohjukassa. Kylässä oli täysi hässäkkä päällä kun matkailijoita ohjattiin kiertotielle ja kaivinkoneet työstivät väliaikaista reittiä hälytysajoneuvoille. Olihan kahden maakunnan välinen tieliikenne totaalisen poikki tuolla hetkellä. Melkeinpä pääsi Irlannin telkkariinkin kun ihmeteltiin tilannetta.

RoadClosed.jpg Silta.jpg

Totesimme, että lähdemme länteen katsomaan Kylemore Abbeytä ja pysytellään täl puolel jokkee ainakin tämä päivä. Joen yli olisi voinut kahlata mutta vesi oli kuulemme märkää. Maisema jatkui entisenlaisena turvenummena ja sielä täällä oli turvetta nostettu pientareelle kasoihin kuivumaan.

Turvetta.jpg

Pian tultiinkin Kylemore Abbeyhin, joka on tunnettu kristillinen sisäoppilaitos. Kertakaikkisen komea paikka. Vetää jopa vertoja Evon metsäkoululle sijainnissa.

KylemoreAbbey.jpg 

Lämmin ruoka läheisessä Letterfrackin pubissa, josta yöpaikan etsintään pohjoisen suunnasta rannikolta. Tienviittojen puolesta rannikko oli täynnä leirintä-alueita, ja Culfin-nimisesttä paikasta löytyi meille sopiva Connemara Camping area tai joitain. Joka tapauksessa paikka oli meren rannassa ja vieressä nousi jyhkeät vuoret. Hienot hiekkarannat(lähes laguuninomaiset) olivat mukavaa vaihtelua aikaisemmin muuten niin karuun rantaviivaan. Eihän tuo leirintäalue mikään helmi palveluiltaan ollut mutta eipä me paljon tarvittukaan. Lämmin suihku sentään oli ja kinasteleva britti-perhe naapurissa hehtaarin kokoisessa teltassa. Illalla upea auringon lasku ja polttiaisia.

campingConnemara.jpg 


©2017 Törhösen harharetket - Matkakertomuksia pidemmistä ja lyhyemmistä retkistä polkupyörällä Suomessa ja muualla. - suntuubi.com