Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

10. päivä (Culfin-Leenane-Delphi-Louisburgh-Lecanvey) ? km

Reipas retkemme jatkui taas pikaisen aamupalan jälkeen. Uninen leirintäalue jäi selän taakse ja reittimme kulki halki nummien kohti Leenanea. Tällä kertaa joesta on päästävä yli joko siltaa pitkin tai kahlaamlla.  Ennen kuin pääsisimme pohjoista kohden metriäkään oli kierrettävä koko vuono, jonka toisella reunalla olimme yötä. Pieni järviä sielä täällä ja lampaita hortoilemassa aamun sarastuksessa. Edessä häämöttivät myös Connemaran vuoret, jotka olivat vielä yön jäljiltä sumun peitossa.

 UsvaVuoret.jpg 

Lopulta tie alkoi laskemaan vuonon pohjukkaa ja Leenanea. Vuonolla liikenne oli vähäistä, pelkästään kalojen kasvatusaltaiden hoitajat tuntuivat olevan hereillä. Tuossa kohtaa potutti lievästi sanoen kun löysin vastarannalta kohdan, josta tie sujahtaa pohjoisessa nousevien vuorten välistä ohittaen Delphin kylän ja jatkuen Louisburghiin. Välissä oli vain n. 500 m vettä, mutta meidän oli kierrettävä koko vuono rantoja myöden päästäksemme tuolle tielle.

Fjord.jpg 

Leenanessa hässäkkä siltatyömaan ympärillä alkoi jo rauhoittua. Jalankulkusilta oli saatu jo illalla korjattu, joten joen ylitys onnistui kuivin jaloin. Muuten siltatyömaa vaikutti aika toivottomalta. Autolla ei tätä tietä pitkin mentäisi vielä pitkään aikaan.

 silta.jpg 

 Fjord2.jpg 

Tie jatkui vuonoa seuraillen ja pian pääsimme jo vuonon toisella reunalle. Rinteillä oli jälkiä maavyöryistä ja tiekin oli paikoin hieman arveluttavan oloinen. Tien penkereet olivat pehmenneet ja tuntui että uusia vyöryjä saattaisi tulla milloin tahansa.

 Fjord3.jpg 

Aurinko tuli pitkästä aikaa esille ja tie vietti mukavan tasaisesti. Viimein olimme paikassa, jonka olin nähnyt toiselta puolelta. Tie vei meidät kuin salaman iskusta keskellä erämaata, jossa ei tuntunut olevan meidän lisäksi muita. Autoliikennettä ei juuri näkynyt ja ympärillä oli kerrassaan upea luonto. Edellispäivien sateet olivat saaneet alueen pienet joet ja purot tulvimaan ja pienet kosket kuohusivat. Kylteistä päätelleen alueen joet olisivat olleet hyviä kalannarrauspaikkoja, mutta tähän ei nyt ollut aikaa. Pian Delphin kylän jälkeen tulimme Doo Loughin rannalla,jonne oli pystytetty muistomerkki suuren nälänhädän aikana kuolleiden Loisburghilaisten muistolle. Tie kulki eteenpäin ja pian olimme Louisburghia. Olimme saaneet kirittäjiksi Jenkki pariskunnan, jotka olivat viikon pyöreissulla. He hieman ihmettelivät meidän vähiä varusteita mutta todettiin että ollaan niin laiskoja ajamaan painvalla kuormalla. Jenkeillä oli tavara lähes tuplamäärä mitä meillä ja puolet lyhyempi fillariretki. Tosin poljin liikkui heille huomattavasti ripeämmin kuin meillä painavasta lastista huolimatta. Loisburghiin ajettiin sitten neljän letkassa ja tiemme erkanivat. Pikainen lounas paikallisessa, ja sitten kohti Irlannin pyhää vuorta Croagh Patrickia. Yöpaikka löytyi vuoren tyveltä Lecanveystä pieneltä leirintä-alueelta.

 Patrick1.jpg

Illalla aurinko värjäsi upeasti tavaanrannan ja Clew Bayn lukuisat hiekkasärkistä muodostuneet saaret saivat punaisen sävyn. Huomena vuorelle!

11. päivä (Lecanvey-Croagh Patrick-Westport) n. 15 km

Aamu sarasti sumuisena Croagh Patrick oli kuin hävinnyt yön aikana ja tilalla oli pelkkä harmaa seinämä. Yöllä etanat olivat vallata teltan. Teltan eteisessä oli kolmen aikaan yöllä noin parikyummentä peukalon kokoista limaklönttiä ja aamulla absidin kattoa koristi komeat limahieroglyfit. Reipas aamupala vahvistettuna mansikka-juustokakulla ja matka pyhän vuoren juurella olevalle visitor centerille alkoi.

aamupala.jpg 

Paikan päälle tulutamme huomattiin, ettei oltu päivän ensimmäiset. Väkeä alkoi olla rinteillä jo ruuhkaksi asti, eikä kello ollut puoli kymmentä enempää. Pikainen vaatteiden vaihto ja ylös vuorelle. Kulkijoita oli lapsesta vaariin ja kaikkia mahdollisia kansallisuuksia. Kuka enemmän nähtävyyksiä katsomassa, kuka suorittamassa jokavuotista perinnettään nousta vuorelle. Eräskin n. 70-80 vuotias mies eteni 10 metriä kerrallaan ja huilasi sitten 5 min. Toisille vuorelle nousu oli henki ja elämä. Meille se oli enemmän nähtävyyksiä katsomista ja upea lopetus pyöräreisullemme, jota oli suunniteltu 1,5 vuotta. Vauhtia ei pidetty vaan aikaa oli maisemille.

Patrick3.jpg

 Patrick4.jpg

Pohjoisessa avautui upea näkymä Clew Baylle, jossa hiekkasaaret täplittivät lahden poukaman. Sanovat, että Clew Baylla on yksi saari joka päivälle ja yksi vielä kaupan päälle. Varsinainen loppusuora huipulle olikin jyrkempää mitä on tullut koskaan noustua noin yhtäjaksoiesti.

PatrickHalfWay.jpg 

Rinne oli pelkkää nyrkinkokoista kiveä, jossa jalka ei tahtonut pysyä ja sai varoa ettei vyörytä kiviä alapuolella olevien päällekkään. Alastulevat menivät kivikkoa pitkin ja ylös kiipeävät kulkivat aikojen saatossa muodostuneessa syvässä urassa sopivasti hitaampia väistellen.

 Top.jpg

Lopulta huipulla, jossa oli myös pieni kappeli ja upealla näköalalla varustettu ulkovessa. Huipulla huilattiin hetki ja sitten alkoi laskeutuminen vuorelta. Alastulo oli itseasiassa pirullisempaa joskin nopeampaa kuin ylösmeno. 

Patrick2.jpg 

Alhaalla taas vaatteiden vaihto ja loppusiirtyminen Westportiin. Westport toimi pyöräretken päätepisteenä, joten myös matkakertomus päättyy tähän. Tässä kohta voi tietysti mainita, että jotain meistäkin jäi Irlantiin. Polkupyörät nimittäin jäivät Dubliniin, pirun pitkäkyntiset! Koko reissun aikana emme lukinneet pyöriä juuri koskaan mutta jo tunnin oleskelu Dublinissa opetti taas kulkijaa. Lukitut pyörät vartioidulta hotellin parkkipaikalta...Onneksi oli vakuutukset kunnossa.

Terveisin, Törhönen 

 Törhönen.jpg


©2017 Törhösen harharetket - Matkakertomuksia pidemmistä ja lyhyemmistä retkistä polkupyörällä Suomessa ja muualla. - suntuubi.com