Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

1. päivä Iso-Evo - Orivesi, 93,5 km

Laukut pyörään kiinni ja menoksi kohti pohjoista. Kello 9.20 ja säänä kesäinen auringonpaiste. Alkuun pyörä tuntui raskaammalta mitä ikinä olen polkenut ja meno tuntui kovin huteralta. Pienikin sivuttaisliike ja tuntui että fillari otti ohjat omiin käsiin. Alkumatkasta reitti oli hieman turhankin tuttua ja pieni asennevamma alkoi hiipiä mieleen. Porraskoskella pidetyn pikastopin jälkeen asennevamma katosi ja pyöräkin alkoi totella paremmin. Kuohijoelta alkoi sitten ennen polkematon osuus kohti pohjoista.

Kyynäröön ja sieltä Rautajärvelle, jossa kahvitauko vanhalla nuorisoseuran talolla. Paikassa oli sitä jotain menneiden aikojen tyyliä. Aurinko porotti täydeltä terältä ja matka jatkui hyvää vauhtia. Kyynäröön saakka oli ajeltu enemmälti hiekkatietä mutta sen jälkeen tie muuttui rauhalliseksi maaseutua halkovaksi pikitieksi. Pohjan jälkeen vasempaan ja Kuhmalahden kk:n jälkeen pohjoiseen kohti Längelmävettä. Järvne rannalla nautitun evästauon jälkeen kurvattiin Eräjärven keskustaan, jota edelsi upea mutta jyrkkä alamäki.

Alepaa vastapäätä oli hienolla paikalla Eräjärven kirkko (rak. 1821?), joka jäi mieleen. Taas oli jäänyt treenauskilometrit tekemättä ja pikkuhiljaa sen myös tunsi reisissä. Onneksi Säynäniemen leirintäalue alkoi jo lähestyä. Kaikinpuolin rauhallinen ja siisti paikka ja kohtuuhintainen aamupala.

 2. päivä Orivesi - Multia, 108,5 km

Aamupalan jälkeen matka jatkui oriveden keskustan kautta pitkin VT 58 kohti Mänttää. Puumerkki Pete S:n postilaatikolle ja takaisin baanalle. Tie oli ihan ok mutta rekkaliikennettä oli hieman turhan paljon. Kohtaamistilanteissa ei tien leveys oikein riittänyt kahdelle rekalle ja retkipyöräilijälle, joten päätimme koukata Vilppulaan johtavalle tielle. Kolhossa lentokonemuistomerkin alla nautittiin ravitseva nuudeli-lounas trangian kattilasta.

Kylän raitilla tavattiin vanhempi 70v jaala, joka kertoili plkeneensä nuoruudessaan Nuorgamista Kemijärvelle viikossa. Muutenkin oli fillarimiehiä. Hieman ennen Keuruuta vastaan tuli yllättävän teräviä nousuja.

Tässä kohtaa raskasta liikennettä kehoitettiin ajamaan kiertotietä mutta me valitsimme suorimman reitin. Tosin puolivälissä mäkeä oli pakko hypätä pois satulasta ja taluttaa. Loppukoi vaihteet vai jerkku reisistä, jää arvoitukseksi. Liikennemerkistä riippuen nousua oli jyrkimmässä mäessä 10-12 %. Keuruulla kävimme pikaisesti einesliikkeessä hakemassa keksilöitä ja päätimme jatkaa vielä Multialle,kun sää vielä suosi.

Tie alkoi ylämäkivoittoisesti mutta lopulta laskeuduttiin alas Multian keskustaan ja Sinervän leirintä-alueella. Sattui vielä sopivasti saunavuora vapautumaan, joten rentouttava sauna, uinti, evästely tulilla ja nukkumaan.

3. päivä Multia - Ylä-viivajärvi, 94,5 km

Aikaisin aamulla kaikki kamat kasassa ja valmiina tien päälle. Kolme kammen pyörähdystä ja ilma oli täynnä vettä, rakeita, käpyjä, oksia ja salamoita. Oli pakko vetäytyä respaan suojaan ja toivoa että myräkkä menisi ohi. Tunnin odottelun jälkeen pahin oli jo ohi mutta vettä tuli taivaalta edelleen. Tien päälle oli lähdettävä ja matkan jatkuttava. Ensimmäinen 10-15 km meni etanavauhtia kovassa vesisateessa. Sateen tauottua pidettiin lyhyt tauko metsautotien risteyksessä. Ja kuinkas ollakaan, vanha opiskelukaverinihan se sieltä tulla körötteli metsäautotietä pitkin työreissullaan. Muutaman vuoden kuulumiset vaihdettiin ja matka jatkui taas.

Tosin ei pitkälle sillä jo parin kilometrin matkan jälkeen pysähdyimme Palsakoskelle, joka oli näkemisen arvoinen paikka. Kiitos Josu vinkistä!

Jossain kohtaa sade lakkasi ja aurinko alkoi kuivaamaan tienpintaa. Tulimme neljän tien risteykseen Väätäiskylään, jossa kahvit 24h itsepalvelu kioski/kahvilassa. Ehdoton nähtävyys ja käymisen arvoinen paikka! Oli kahvia, teetä,tuoretta pullaa, karkkia suklaapatukoita ja hampurilaisia. Hinnatkin olivat kohtuulliset.

Tästä kohti Pylkönmäkeä, joka on unelias pikku kylä korkean mäen päällä. Loivaa lasku ohi Lomakouheron kohti Karstulaa. Karstulassa söin elämäni rasvasimman salamipitsan. Hyvää oli mutta hintaan pitäisi kuulua myös verisuonten liuotushoito ihan varmuuden vuoksi. Tarkoitus oli jäädä yöksi Iso-Mies Campingille mutta ilta oli vielä nuori, joten jatkoimme matkaa. yöpaikkana toimi Ylä-Viivajärven kupeessa oleva levike tien varresta. Järvipesu, laiton nuotio(kuva paljastaa) ja nukkumaan. Uni tuli mukavasti ohi ajavia rekkoja laskiessa.


©2017 Törhösen harharetket - Matkakertomuksia pidemmistä ja lyhyemmistä retkistä polkupyörällä Suomessa ja muualla. - suntuubi.com