Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

10. päivä Lepopäivä

Päivä kului lähinnä eläinten parissa ja radion ostossa. Illalla pyörän huolto ja puhdistustoimet ja ajoissa nukkumaan.

11. päivä Ranua - Autti- Kemijärvi(Kostamo) 152 km

Päivä sarasti pilvisenä joskin kuivana. Lepopäivä oli tehnyt tehtävänsä ja kroppa tuntui olevan taas kuin uusi. Aamupalan jälkeen nokka kohti sivutietä kohti Kemijokea ja Auttia josta joen yli ja sieltä Kemijärvelle, jos jaksaa...Ensimmäiset 10 km ajeltiin kuivassa kelissä. Satunnaisia autoja ja tie mukavaa tasaista. Ympärillä miloin umpimetsää milloin hakkuaukkoja. Oli taas mukava pyöräillä eikä pieni tihkusadekaan haitannut menoa. Paikoin jopa naureskelin tilanteelle. Lepopäivä oli ladannut akut niin hyvin, että olimme ennen puoltapäivää Kemijoen rannassa. Ennen kemijokea maasto muuttui mäkiseksi ja itse Kemikojea edelsi pitkä lasku alas. Olin yllättynyt miten upealta jokivarsi oikeasti näytti. Jylhät jokipenkat nousivat paikoin jyrkästi kuin Norjassa vuonojen seinämät konsanaan. Vettä satoi jo melko runsaasti. Se ei kylläkään haitannut hirveästi. Tie vietti kohti Auttia, jossa ruokatarjoilu oli loppunut paikallisessa ruokapaikassa. Siispä joen toiselle puolelle kokeilemaan onnea. Pitkä alamäki ja yhtäkkiä kemijoki oli allani. Samalla kun ihastelin maisemia niin huomasin vastamäen edessäni. Repivä ylämäki, joka oli "pakko" ajaa ylös asti. Mäessä vastaan tuli toinen kumikameli pariskunta matkalla etelään. Käden heilautus ja matku jatkui Pirttikoskella. Sielä söimme 5€:n pinaattikeiton ja juttelimme kahden motoristin kanssa. Ihmettelivät hieman miksi ihmisen pitää retkeillä polkupyörällä. Meinasin kysyä samaa moottoripyöräilyyn liittyen mutta sain hillittyä itseni.

Tästä tie vei mäkivoittoisena jokivarressa. Välillä joki näkyi oikealle puolella mutta pääosin tie vei mäntymetsän siimeksessä. Ympäröivä metsä oli kivistä ja melko karua. Mäet seurasivat toinen toisiaan. Välillä metsä oli niin kivinen että ihmetytti mistä puut löytvätä kasvupaikan. Luusuassa tehtiin päätös, että ajamme Kemijärvelle asti ja sieltä vielä sukulaistaloon Kostamoon. Juuri ennen Kemijärveä vastaan tuli 10% ylämäki, joka talutettiin suosiolla. Muutenkin alkoi päivällä syöty piinaattikeitto olla kulutettu. Loppulasku Kemijärvelle, jossa huoltikselta elämäni ensimmäisen ja viimeinen ABC-hampurilainen. Vielä ajettavaa n. 10 km ja sitten saisi levätä. Ylitimme toistamiseen Kemijoen saman päivän aikana. Nokka kohti kohti Kostamoa Kemijoen itäpuolella. Matkalla ohitimme paljon kohua herättäneen Kemijärven sellutehtaan, jossa ei enää liikettä näkynyt. Lopulta saavuimme sukulaistalolle, jossa sauna jo odotti. Päivä oli pitkä n. 13 h ja matkaa 152 km. Ennätys, jota en rupea ainakaan ihan heti rikkomaan.

12. päivä Kemijärvi(Kostamo) - Sodankylä 106 km

Aikaisesta herätyksestä huolimatta ei tien päälle kehdannut lähteä heti aamusta. Kuulumisten vaihtelua aamiaispöydässä ja sitten taas tien päälle. Reitti kulki Kemijoen itärannalla kulkevaa hiekkatietä Pelkosenniemelle. Tie oli tosi hyvässä kunnossa ja rauhallista. Kyseistä reittiä voin suositella kaikille, jotka haluavat vaihtelua pikiteihin ja autoihin. Taloja viiden kilometrin välein mutta pääosin maisema on metsää. Satunnaisia puroja ja jokia, jotka virtaavat kemijokeen. Pelkosenniemellä ylitimme jälleen kemijoen. Munkkikahvit paikallisella huoltoasemalla ja rupattelua paikallisten kanssa. Sitten jokivartta kohden Sodankylää. Sää pysytteli mukavan kuivana ja tuulikin oli selän takana, joten mikäs siinä oli ajellessa. Siltatyömaa pakotti meidätkin kiertotielle, joka osoittautui vain maisemareitiksi vesivoimalaitoksen patotietä pitkin. Päätimme pitää lounastauon patotien varressa. Tarjottiin samalla ohiajaville ihmetyksen tai huvituksen aihetta, kun värkkäsimme lounasta trangialla. Sääskiä oli aivan mahdottomasti tuulenvireestä huolimatta. Tauton jälkeen matka jatkui ja Oratunturin kohdalla oli jälki rankasta sadekuurosta, joka oli pyyhkäissyt meidän edeltä kohti pohjoista.  Loivat mäet muuttuivat yh jyrkemmiksi mitä lähemmäs tulimme Sodankylää. Lopulta tuntui, ettei ne lopu koskaan. Sodankylän leirintäalueella Kitisen varrelle vuokrasimme pienen mökin. Mökkiin päästyämme alkoi saman tien sataa vettä kaatamalla. Säiden suhteen oli onni ollut myötä.

13. päivä Sodankylä - Vuotso 94 km

Aamu sarasti harmaana. Tavarat kasaan ja aamukahvilla huoltoasemalle. Aurinko pilkisti pilvien raosta ja tie kulki viettävästi kohti koko reissun määränpäätä eli Vuotsoa. Olin reissannut mökille autolla vaahtosammuttimen kokoisesta asti ja nyt tulisi tehtyä sama reissu pyörällä. Enää vajaat sata kilometriä ja yksi tavoite olisi saavutettu. Kersilössä saimme sadekuuron niskaamme mutta siitä huolimatta vauhti pysyi hyvänä ja itse asiassa etenimme parasta vauhtia mitä koko reissulla. Vajusuvannolla kahvia ja lettua. Samalla tapasimme isän j pojan, jotka olivat matkalla Kirkkoniemeltä Tukholmaan. Peurasuvannon mutka, jossa perinteisesti pitää hidastaa(ettei pöläytä pusikkoon) ja pari muuta tuttua paikkaa vilistivät silmien ohi, kunnes hieman ennen Porttipahtaa ilman täytti pienen pienet pisarat. Tai se oli enemminkin tiivis vesisumu, jossa ajoimme vaaran laella. Sade kasteli meidät välittömästi ja jäimme vanhaan Zippi&Suhaukseen kahville, jos sade vaikka laantuisi. Enää 17 km ja toiveet kelin parantumisesta oli korkealle. Vaan sitä ei aina saa mitä toivoo. Keli oli harmain ja sade tihein mitä koko reissun aikana. Pakko jatkaa vaikka hammasta purren. Viimeiset kilometrit menivät tosiaan hammasta purren. Kaikki se loppufiilistely "Nytkö tää reissu jo loppuu" oli kaukana mielestä. Päällimmäisenä oli päästä mahdollisimman nopeasti suojaan sateelta. Lopulta tie vietti tutulla tavalla alas Vuotson pääraitilla ja pian tuttu Siepin kauppa, Vuotson koulu ja Vuotson kanava näkyivät. Nattasista ei näkynyt pilkahdustakaan tiiviin sumuverhon läpi. Viimein pääsimme mökille ja reissu oli saatu päätökseen. Hieman tyhjä olo.

Näin jälkeenpäin tätä kirjoittaessa, voinen todeta että aika kultaa muistot jopa ne kurjimmatkin. Itse asiassa ne kurjimmat muistot ovat jääneet kaikein elävimmin mieleen, esimerkiksi se että kananuudeli on parhaimmillaan P-paikalla Ranua eteläpuolelle kovassa vesisateessa.


©2017 Törhösen harharetket - Matkakertomuksia pidemmistä ja lyhyemmistä retkistä polkupyörällä Suomessa ja muualla. - suntuubi.com